Uni ja stressi ovat vuorovaikutuksessa

Unettomuus

Unettomuutta on olemassa ohimenevänä ja pitkäkestoisena. Tilapäinen ja ohimenevä unettomuus kuuluvat useiden ihmisten elämään ja sen oireet alkavat usein elämäntilanteen muutoksesta. Lyhytkestoisena ja ohimenevänä unettomuus on usein oiretasoista. Unettomuuden pitkittyessä univalverytmin säätelyjärjestelmät voivat häiriintyä. Tällöin voidaan puhua unettomuushäiriöstä. (Käypä hoito 2018.) Tilapäinen unettomuus kestää alle kaksi viikkoa, tämä on normaalia ja kuuluu elämään. Lyhytkestoinen unettomuus määritellään 2-12 viikkoa kestäväksi. Pitkäkestoinen taas yli kolme kuukautta kestäväksi. (Partinen & Huovinen 2011, 29.) Unettomuus voi ilmentyä nukahtamisvaikeuksina, katkonaisena unena tai liian lyhyinä yöunina, vaikka ihmisellä olisikin mahdollisuus nukkua. Unettomuuteen voi vaikuttaa muun muassa ikääntyminen ja kuormittavat elämäntilanteet. (Mielenterveystalo 2019.)

Unettomuushäiriöt voidaan jakaa unettomuushäiriöön, unenaikaisiin hengityshäiriöihin, keskushermostoperäiseen poikkeavaan väsymykseen, univalverytmin häiriöihin, unen aikaisiin liikehäiriöihin, unen erityishäiriöihin sekä muihin unihäiriöihin ja muihin sairauksiin liittyviin unihäiriöihin. (Käypä hoito 2018.)

Miten stressi vaikuttaa uneen?

Stressi auttaa meitä toimimaan, mutta sen kasaantuessa se estää meitä toimimasta. Stressin määrän ja sen keston pitkittyessä stressin sietoraja ylittyy ja suorituskyky laskee sen seurauksena. Tämä voi johtaa unettomiin öihin. Stressitekijöistä johtuva unettomuus on yleistä työikäisillä ja useimmat kärsivät siitä nukahtamisvaikeuksina. (Partinen & Huovinen 2011, 126.) Uneen vaikuttaa myös ihmisen kyky käsitellä stressiä. Työperäisiä unihäiriöitä ovat muun muassa vuorotyöunettomuus, työn stressitekijöistä johtuva unettomuus sekä riittämätön yöuni. Stressitekijöistä johtuva unettomuus voi alkaa sopeutumisunettomuutena ja jatkuessaan muuttua unettomuushäiriöksi. Unihäiriöitä voidaan vähentää parantamalla työoloja sekä työnjohtamista. Tämä parantaa myös työkykyä. Stressinhallintakeinoilla työn aiheuttamia haittoja uneen voidaan vähentää. (Käypä hoito 2018.)

Unettomuutta tulisi ennaltaehkäistä mieluummin, kuin antaa unettomuuden jatkua krooniseksi unettomuudeksi. Kroonisen unettomuuden hoitoon tarvitaan ammattiapua ja pidempiaikaista hoitoa. Usein unettomuuden taustalla on stressi. Stressin aiheuttaman unettomuuden lieventämiseksi elämäntilannetta tulisi korjata stressittömämpään suuntaan mahdollisuuksien mukaan. Vakavissa unihäiriöissä tulisi hakeutua erikoislääkärille. Yleisesti tällöin asiakkaalle tehdään aivosähkökäyränmittaus sekä liikeanturimittaus unen aikana. Näin voidaan ymmärtää asiakkaan vuorokausirytmiä sekä unen piirteitä ja saadaan hyvä tietoperusta hoidon suunnittelulle. Unilääkkeen ei tulisi olla koskaan ensisijainen hoito kroonistuneissa univaikeuksissa. Unilääkkeet ovat tarkoitettu lyhyeen käyttöön. (Stenberg 2007, 101-104.)

On todettu, että stressihormonilla eli kortisolilla on selkeä vuorokausirytmi. Sen taso nousee aamuyöllä, saavuttaa huipun aamupäivällä ja laskee iltaa kohti. Kortisolia erittyy myös rasituksessa ja tämän jälkeen se laskeutuu perustasolle ja elimistö siirtyy lepoon. Kortisoli ja sen eritykseen liittyvät tekijät ovat siis vireyttä lisääviä. Kortisolin hajoaminen puolestaan on vireyttä laskevaa. Rasituksen jatkuessa stressihormonien hajoamistuotteet eivät pysty peittämään stressihormonien vaikutusta. Tämä aiheuttaa siis ylivireystilaa, jonka seurauksena nukahtaminen on hankalaa. On olemassa hyvää stressiä, joka saa meidät toimimaan sekä huonoa stressiä, joka vaikuttaa negatiivisesti meidän toimintaamme. Pitkittyessään se on yksi yleisimmistä työikäisten univaikeuksien syistä. (Stenberg 2007, 49–50.) Kun stressitekijät poistuvat usein unettomuuskin päättyy, jos näin ei ole on kysymys jostain muusta uneen vaikuttavasta tekijästä. Stressistä aiheutuvista ohimenevistä unettomuusjaksoista kärsii vuosittain noin kolmannes aikuisista. (Partinen ym. 2011, 126.)
Stressitaso elimistössä nousee unenpuutteen takia. Stressin ja unenpuutteen vaikutuksia ihmisen terveyteen on vaikea erottaa toisistaan, sillä nämä vaikuttavat toisiinsa paljon. Lisääntynyt stressitaso on riskitekijä monissa sairauksissa, joten unenpuutteen haitat voivat johtua osittain kohonneesta stressitasosta. Kohonnut stressitaso on suurin yksittäinen syy unettomuuteen. Kohonneen stressitason voidaan sanoa olevan yhtä haitallista terveydelle kuin unettomuudenkin. (Stenberg 2007, 79-80.) On siis selvää, että hyvät yöunet vähentävät stressiä ja sen kokemista.

Unettomuuden pitkittyessä itse unettomuudesta voi tulla stressitekijä. Kun yksilö kokee stressiä, hän usein kärsii univajeesta ja unettomuudesta, joten unettomuus ja nukahtamisvaikeudet ovat stressin oireita. Jo itsessään unenpuute ja unettomuus voivat lisätä stressihormonin eli kortisolin eritystä. Stressistä ja unettomuudesta aiheutuu siis kierre, jonka seurauksena ilmenee ahdistuneisuutta sekä muita negatiivisia tuntemuksia, jotka vaikeuttavat nukahtamista. (Partinen ym. 2011, 126–127.) Tilastojen mukaan työikäiset kärsivät stressistä muita useammin. Suomi on Euroopan johtavia maita työikäisten unihäiriöisten tilastoissa. (Stenberg 2007, 85.)

Lääkkeettömät keinot ensisijaisia stressin ja unettomuuden hoidossa

Uni on tarpeellista aivoille, jotta ne voivat päivällä toimia tehokkaasti. Unessa ihmisen aivot toipuvat rasituksesta, joka valveilla olon aikana niihin on kohdistunut. Unettomuus tai unen huono laatu voivat aiheuttaa mm. virheitä, keskittymiskyvyn ja reagoinnin hidastumista, muistin heikkenemistä sekä väsymystä. (Partinen & Huovinen 2011, 53.)

Lääkkeettömästi unettomuutta hoidetaan sen ollessa vielä tilapäistä. Nopealla tunnistamisella ja hoidolla voidaan ehkäistä pitkäkestoisen unettomuuden kehittymistä. (Käypä hoito 2018.) Unen saantia voi helpottaa lääkkeettömästi toiminnallisilla ja kognitiivisilla menetelmillä. Toiminnallisiin menetelmiin kuuluu muun muassa elintapojen tarkistus, liikunta, rentoutuminen, uniärsykkeiden hallinta ja sängyssä oleiluajan rajoittaminen. Kognitiiviset menetelmät sisältävät mielen toimintamallien tarkastelu eli huolien sekä muiden elämän ongelmakohtien käsittely ja tämän tavan vaikutukset unettomuuteen. (Partinen & Huovinen 2011, 137.)

Lähteet:
Partinen, M. & Huovinen, M. 2011. Uni koulu aikuisille. Juva: Bookwell Oy
Käypä hoito. 2018. Unettomuus. Duodecim. http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50067#NaN. 9.4.2019.
Mielenterveystalo. 2019 Unettomuus. https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/tietoa_oireista/Pages/unettomuus.aspx. 9.4.2019.
Stenberg, T. 2007. Hyvää yötä. Kohti parempaa unta. Helsinki: Edita Prima Oy

Kirjoittajat Jenna Korhonen ja Minna Kinnunen ovat Karelia-ammattikorkeakoulun sosiaalialan opiskelijoita. Kirjoitus liittyy opintojaksoon Kuntouttava toiminta nyt ja tulevaisuudessa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *