Epävarmuus palauttavan ja rentouttavan unen saamisesta vaikuttaa jaksamiseen ja mielialaan hyvinkin paljon. Ennen pitkää ajatus nukkumaan menosta voi turhauttaa, vaikka keho selvästi kaipaisi lepoa ja mieli pysähtymistä. “En saa unta kuitenkaan” on omassa taloudessakin hyvin tavallinen lausahdus. Hektinen arki pitää meidät hereillä jopa silloin, kun yritämme saada itsemme tiedostamattomaan tilaan. Onneksi hyvän unen takana on useampi tekijä, joihin voimme ilman erikoistaitojakin vaikuttaa.
Unihygieniasta apua nukahtamiseen
Niin kutsuttu unihygienia pitää sisällään erilaisia tekijöitä, jotka vaikuttavat nukahtamiseen ja uneen. Näitä ovat lämpötila, valo, hiljaisuus, ravitsemus, iltarutiinit, sänky, liikunta ja päihteet sekä kahvi. Lämpötilalla on vaikutus sekä nukahtamiseen että unen jatkumiseen. (Stenberg 2007, 109-114.) Sopiva lämpötila on hyvin yksilöllinen, mutta viileä ja raikas noin 17-19 asteinen makuuhuone on oivallinen unen edistäjä (Mielenterveystalo.fi 2019). Keskilämpötilojen noustessa ja kevään alkaessa yhä aiemmin voi aukinaisen ikkunan kanssa nukkuminen tuntua jo huhtikuussa hyvinkin vieraalta. Kylmää ja viileää on tähän asti vältelty melkein viimeiseen asti. Unenlaadun parantajana viileys voi kuitenkin kohentaa tilannetta huomattavasti.
Valo puolestaan heikentää unta, sillä se tahdittaa sisäistä kelloa ja myös aktivoi aivokuorta. Makuuhuone on siis hyvä saada pimennettyä esimerkiksi pimennysverhojen, silmämaskin tai kaihtimien avulla, jotta kesäinen aamuaurinko ei lyhennä unta liikaa. (Stenberg 2007, 109-114.) Aina tilanteen parantamiseksi ei tarvita kuitenkaan suuria hankintoja. Jos kotoa sattuu löytymään tarpeeksi paksut ja tummat verhot, ne voivat toimia pimennysverhojen oivallisena korvikkeena. Tällainen ratkaisu tehtiin myös omassa taloudessa, ja hetkessä yölliset heräilyt tippuivat puoleen.
Unessa ollessamme aivomme eivät ota viestejä vastaan, mutta erilaiset äänet voivat vaikeuttaa nukahtamista. Unen aikanakin kovat äkilliset äänet herättävät, mutta melulta voi suojautua esimerkiksi korvatulppien avulla. Jokailtaiset toistuvat rutiinit auttavat rauhoittumaan illalla, siksi ne ovat tärkeitä etenkin lapsille. Iltarutiineihin kuuluu tavallaan myös sängyn pyhittäminen nukkumiselle. Joillakin lukeminen sängyssä kuuluu iltarutiineihin, mutta sängyn olisi hyvä olla paikka vain nukkumiselle ja rakastelulle. (Stenberg 2007, 109-114.) Erilaiset aktiviteetit saattavat herättää mielen uudestaan, jolloin rauhoittuminen jälleen vaikeutuu (Mielenterveystalo.fi 2019). Suoraan läksyjen äärestä sänkyyn kaatuminen on testattu ja todettu toimimattomaksi. Vaikka tekemättömät työt painaisivat kuinka päälle, niiden tekeminen yön pikkutunneille asti ei uneta ainakaan enempää, vaikka väsymystä muutoin aiheuttaakin. Kone on siksi parempi sulkea jo hyvissä ajoin, ja tarvittaessa herätä aamulla vähän aikaisemmin jatkamaan niiden työstämistä.
Säännöllinen liikunta parantaa unen laatua
Myös liikunnalla on vaikutusta uneen. Raskas liikunta juuri ennen nukkumaanmenoa ei ole hyvä idea, mutta muuten säännöllinen liikunta edesauttaa hyvää unirytmiä ja parantaa unen laatua. (Stenberg 2007, 109-114.) Huomattu on myös, että liikkumattomuus vaikuttaa unensaantiin. Jos koko päivänä ei tule juuri liikuttua, ei energiaa myöskään kulu. Keho ei tällöin välttämättä koe suurta tarvetta unen avulla kerätä energiaa, jolloin nukkuminenkin voi olla väkinäistä. Säännöllisen liikunnan lisäksi unen laatuun vaikuttavat myös monet arjen paheet. (Stenberg 2007, 109-114.) Kahvi ja tupakka huonontavat unen laatua, joten niiden nauttiminen tulisi lopettaa useampi ennen iltarutiinien alkamista, parhaimmillaan jo kahden aikaan iltapäivällä (Mielenterveystalo.fi 2019). Alkoholikin vaikuttaa yöuneen. Sen kulutusta pitäisi ainakin rajoittaa vain yhteen “yömyssyyn” ennen nukkumaanmenoa. (Stenberg 2007, 109-114.) Monesti kuulee puhuttavan, että alkoholi auttaa nukahtamaan. Tämä voi olla mahdollista, mutta tästä lauseesta jää yksi erittäin tärkeä pointti mainitsematta. Alkoholi voi helpottaa nukahtamista, mutta unen laatuun se vaikuttaa valitettavasti heikentävästi.
Jos ei nukuta – tee jotain muuta
Monet heräilevät öisin ja varsinkin ikääntymisen myötä heräilyt lisääntyvät. Heräilyllä ei välttämättä ole suurta vaikutusta yöuneen toisin kuin siihen suhtautumisella. Jos yöllä herätessämme turhaudumme heräämiseen ja illalla nukkumaan käydessä pelkäämme heräilemistä, aiheutamme itsellemme hankalan unihäiriön. Jos yöllä heräilyyn suhtautuu kevyemmin, heräilyn aiheuttamaa epätoivon kierrettä ei pääse syntymään. Mielikuvituksen ei saa kuitenkaan antaa siirtyä negatiivisille reiteille, vaan ajatusleikit toimivat parhaiten, kun ne ovat positiivisia. Jos sängyssä pohdiskelu ja hengitysharjoitukset eivät rauhoita ja uni ei palaa, on parempi nousta ylös ja tehdä jotain muuta kuin jäädä sänkyyn väkipakolla ahdistumaan unettomuudesta. (Stenberg 2007, 114-116.) Mieleen on kerran jäänyt tuntemattomasta lähteestä sellainen väite, että 20 minuutin sängyssä makoilun jälkeen tulisi viimeistään nousta sängystä pois. Ei ole varmuutta, onko tätä mitenkään tutkittu ja sitä kautta todettu paikkaansa pitäväksi, mutta ainakin sitä voi pitää jonkinlaisena rajana, jonka ylitettyään voi olla melko varma, että nyt ei enää kannata jäädä makoilemaan.
Esiin nostetut seikat ovat vain osa kaikista niistä tekijöistä, joihin vaikuttamalla voi parantaa mahdollisuuksiaan saada helposti unen päästä kiinni. Kannattaa aktiivisesti etsiä ja kysellä tietoa niin ammattilaisilta kuin vertaisiltakin. Ja ennen kaikkea muistaa oma mahdollisuus vaikuttaa.
Lähteet:
Mielenterveystalo.fi. Eväitä jatkoon. https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/unettomuuden_omahoito/Pages/unettomuuden_omahoito_3_evaita_jatkoon.aspx. 17.5.2019.
Stenberg, T. 2007. Hyvää yötä – Kohti parempaa unta. Helsinki: Edita Prima Oy. 109-118.
Kirjoittajat Jenni Koskinen ja Roosa Riihimäki ovat sosiaalialan opiskelijoita Karelia-ammattikorkeakoulussa. Kirjoitus liittyy opintojaksoon Kuntouttava toiminta nyt ja tulevaisuudessa.