Työ on iso osa ihmisen elämässä ja siksi on hyvä pysähtyä pohtimaan, kuinka pitää yllä työkykyä, ja samalla voisi saada työstä hyvinvointia. Terveys, elintavat ja toimintakyky ovat työkyvyn perusta. Työkyvyn osa-alueet ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Hyvin ja riittävästi palautunut muistaa, keskittyy, oppii ja saa aikaan enemmän.
Tässä blogikirjoituksessa olemme tiivistäneet Työterveyslaitoksen asiantuntijoiden Jaana Laitisen ja Heli Hannosen Parempi työkyky palautumalla – webinaarin (2019) mielestämme kiinnostavimmat ja keskeisimmät seikat.
Työn kuormitus
Yleisesti työn kuormitus tarkoittaa määrällistä ja laadullista kuormitusta. Määrällinen ylikuormitus on sitä, että meillä on jatkuva kiire ja liikaa töitä tehtävänä suhteessa käytettävissä olevaan aikaan. Määrällistä ylikuormittumista on myös se, että koko ajan joutuu olemaan osaamisensa ylärajoilla. Määrällinen alikuormitus taas on sitä, että työntekijällä ei ole järkeviä työtehtäviä ja silti hänen pitää työpaikalla jotenkin aikaansa kuluttaa. Työntekijällä olisi ehkä halu tehdä haastavampia työtehtäviä, mutta työ ei anna siihen mahdollisuuksia. Järkevien ja haastavien työtehtävien vieminen on myös yksi työpaikka kiusaamisen muoto ja lisää työntekijän kuormittavuutta. Lähtökohtaisesti aina kun ihminen tekee työtä ja käyttää osaamistaan, niin siitä aiheutuu kuormitusta, eikä nolla kuormitus ole mahdollista. Mikä sitten on sopiva työn määrä?
Sopiva työn määrä ei ole sitä, että työt tulevat tasaiseen tahtiin, vaikka työntekijä sitä monesti toivoo ja se toteutuu esimerkiksi liukuhihnatöissä. Tämäkin kuitenkin kuormittaa, eikä siis ole hyvä. Sopiva työnkuormitus nähdäänkin niin, että välillä on kiire ja juostaan tukkaputkella, mutta vastapainona on rauhallisempia aikoja. Rauhallisempien hetkien aikana on mahdollista tehdä rästitöitä, siivota aivoja, työpöytää ja aivoja. Sopivassa työnkuormituksessa joudumme välillä käyttämään aivojamme, mutta välillä on aikaa lepuuttaa niitä aivoja rutiinin oloisissa tehtävissä.
Kuormittavuuteen vaikuttavat kaksitahoiset työssäolotekijät, jotka hyvin ollessaan toimivat työn voimavaroina, tuovat työn imun kokemuksen ja suojaavat työnkuormituksen haitallisilta tekijöiltä. Huonosti ollessaan sama tekijät aiheuttavat kuormitusta ja voivat johtaa stressiin sekä työuupumukseen.
Työssäolotekijät vaikuttavat työn kuormittavuuteen
Vaikutusmahdollisuudet ovat hyvin vahva suojakeino hyvin ollessaan. Työntekijää auttaa selviämään määrällisistä ja laadullisista vaatimuksista ilman terveyden vaarantumista, kun hän pystyy vaikuttamaan millä tavalla ja missä järjestyksessä työnsä tekee. Missään ei kuitenkaan ole mahdollisuutta vaikuttaa aivan kaikkeen, mutta hyvänä ja arkisena vaikuttamisen mahdollisuutena on liukuva työaika, joka on yleistä etenkin asiantuntija työssä.
Toinen työssäolotekijä on palkkiot. Niistä helposti tulee mieleen rahapalkkiot, mutta sillä tarkoitetaan myös onnistumisen kokemuksia eli sitä näkeekö työntekijä työstään, että se on hyvin tehty. Abstraktissa työssä työn laatu ei välttämättä ole helposti nähtävissä ja sitä tärkeämpään rooliin nousee työstä saatu palaute. Palaute voi tulla asiakkailta, työkavereilta tai esimiehiltä ja on tärkeätä saada sekä antaa sitä.
Vahva työssäolotekijä haitallisia tekijöitä vastaan on myös yhteisöllisyys ja sosiaalinen tuki. Kun työntekijällä on työssään sellainen tunne, että kaikki puhaltaa yhteen hiileen niin sen avulla selvitään kovissakin paikoissa ja saadaan hyvin aikaan. Olemattomassa, hajanaisessa tai pahimmillaan riitelevässä työyhteisössä tuki puuttuu ja riiteleminen tuottaa myös lisäkuormaa.
Työssä jaksamista ja voimavaroja tuottaa myös oikeudenmukainen ja reilu kohtelu työpaikalla. Tämä korostuu etenkin päätöksen teon oikeudenmukaisuudessa. Päätöksissä kuullaan ihmisiä ja päätökset ovat läpinäkyviä. Läpinäkyvyys auttaa myös päätös perustelua ja hyväksymistä.
Työn mielekkyydestä puhuttaessa nousee esille myös arvot, joiden kanssa jokainen työntekijä joutuu varmasti joskus kamppailemaan. Arvoihin liittyy isojakin kysymyksiä, mutta yhtenä yleisimpänä on varmaankin työntekijän kokemus siitä, että onko työntekijällä mahdollisuus tehdä työnsä juuri niin hyvin kuin haluaa. Tähän liittyy vahvasti myös työn mielekkyyden kokemus.
Stressi
Kuormittavista tekijöistä työpaikalla voi syntyä stressin kokemus. Arkikielessä stressistä puhutaan usein kielteisenä kokemuksena ja siihen liittyy ajatus, ettei hommat ole enää hanskassa ja alkaa tulla oireita. Stressi on kuitenkin elimistömme reaktio tilanteissa, jotka ovat haastavia ja tilanne vaatii nopeaa toimintaa. Stressin aikana elimistön vireystila ja suorituskyky kasvaa, jotta haastavasta tilanteesta selviytyy mahdollisimman hyvin. Kohtuullisena ja ajoittaisena stressi on jopa terveellistä ja se pitää koneistoa kunnossa sekä auttaa saamaan siitä kaiken irti. Pitkäaikaisena stressi kuitenkin altistaa sairastumisille ja olennaista onkin palautuminen, jolloin vireystila laskeutuu normaalille tasolle.
Miten stressi ja huono palautuminen näkyvät työpaikalla?
Stressi reaktio ei välttämättä näy kauhean hyvin ulospäin. Työt sujuvat, vaikka työntekijällä itsellään on tunne, että nyt menee lujaa ja tahtia täytyy kiristää. Ylikuormituksessa asiat ei kuitenkaan enää pysy hallinnassa. Tässä tilapäisessä kriisissä työ ei enää suju ja oireet alkavat näkyä ulospäin. Ihminen käy kierroksilla, on ärtynyt, keskittyminen ja muisti heikkenevät. Oireet ovat tässä vaiheessa yhteydessä kuormittavaan tilanteeseen sekä häiritsee selviytymistä elämän muissa tilanteissa. Usein stressi näkyykin ensin kotona, jossa alkaa ilmetä ärtymystä ja väsymystä.
Kroonistunut stressi oireyhtymä eli työuupumus syntyy, stressi ja sen oireet jatkuvat pitkään. Tällöin voimavarat ovat lopussa ja päällimmäisenä oireena on uupumusasteinen väsymys, joka ei enää lepäämällä helpotu. Ihmisen asenne muuttuu, tapahtuu kyynistymistä ja mikään ei tunnu enää miltään. Työuupumuksesta kärsivät ihminen myös helposti näkee vian itsessään, jolloin ammatillinen itsetunto, toiminta- ja työkyky heikkenee.
Työstä palautuminen
Palautumisessa on tärkeää antaa aivojen, kehon ja mielen irrottautua ja elpyä työstä. Kun työpäivä päättyy, on hyvä lopettaa töiden ajattelu. Erityisesti silloin, jos on haastavia työtehtäviä. Palautuminen tarkoittaa fysiologista palautumista, eli täytetään energiavarastot ja huolehditaan nestetasapainosta ja riittävästä levosta. Fyysisesti kuormittavissa töissä on hyvä huolehtia lihasten kunnosta ja rentouttaa lihaksia riittävästi. Palautumisen tavoitteena on ehkäistä kuormituksen kasautuminen ja pitkittyminen. Työstä palautumisella ehkäistään erilaisia fysiologisia ja psyykkisiä sairauksia mm. sydän- ja verisuonisairauksia ja työuupumusta.
Olennaista palautumisessa on, että palautumisesta huolehditaan myös työpäivän aikana, työpäivän jälkeen ja lomilla. Työn muokkaamisella on tässä suuri rooli. Palautuneena jaksaa tehdä työnsä hyvin ja elää tasapainoista kokonaista elämää. Työn voimavaratekijöiden tunnistaminen auttaa palautumisessa jo työnaikana. Työssä voi tehdä onnistuneita työsuorituksia ja saada onnistumisen kokemuksia, joka ruokkii positiivista kehää. Näin jaksaa vapaa-aikanakin viettää aikaa ihmisten kanssa ja harrastaa. Kannattaa miettiä mitä voi tehdä jo työaikana, että jaksaa paremmin.
Uni on myös tärkeää työstä palautumisessa. Unen aikana aivojen energiavarastot täyttyvät, ja aivot käyttävät unen aikana jopa 85% energiasta (glukoosia). Myös terveellisillä tottumuksilla voidaan edistää työkykyä ja työstä palautumista. Kahvi- ja ruokatauot edistävät palautumista työstä jo työpäivän aikana monella tapaa. Lisäksi säännöllinen ja kohtuullinen ruokailu ehkäisee väsymistä, koska aivot ja lihakset tarvitsevat polttoainetta.
Muutos hyvinvoinnin tielle
Muutoksen tekeminen vaatii aina tietynlaisen prosessoinnin ennen kuin sen voi konkreettisesti toteuttaa. Jokaisella on yksilöllisiä ominaisuuksia sekä omanlainen elämäntilanne, ympäristö ja piirteet, jotka vaikuttavat muutosprosessin läpikäynnissä. Muutosprosessi etenee vaiheittain transteoreettisen muutosvaihemallin (Prochaska ym.) mukaisesti.
Muutoksen alku vaiheessa on saatettu jo tunnistaa mahdollisia uupumisen merkkejä, kuten normaalista poikkeavaa väsymystä, stressiä, ahdistuneisuutta tai jotakin muuta negatiivisesti jaksamiseen vaikuttavaa oiretta. Ensimmäinen askel muutokseen on hiljainen harkinta –vaihe. Tässä vaiheessa on alettu tarkkailla oireita, mutta ei ole vielä havahduttu siihen, että olisi muutoksen aika. Asia on kuitenkin käynyt mielessä.
Toisessa vaiheessa on jo havahduttu siihen, että halutaan saada lisää voimavaroja omaan jaksamiseen. Tässä vaiheessa ollaan yleensä valmiita aloittamaan suunnittelemaan muutosta. Hyvä suunnitelma auttaa konkreettiseen toimeen aktivoitumisessa. Suunnitelmaan tulee selkeästi esiin mitkä ovat konkreettiset toimet ja tavoitteet.
Hyvän suunnittelun jälkeen kannattaa rohkeasti kokeilla eri vaihtoehtoja ennakkoluulottomasti. Jos jokin juttu ei ole mieluisa tai ei tunnu omalta, sitä ei kannata ottaa mukaan. Kokeilemalla rohkeasti kuitenkin saa parhaiten selville, mitkä ovat ne itselle sopivat tavat lähteä tekemään elämän tapojen muutosta kohti parempaa hyvinvointia.
Kun suunnitelmaan on löytynyt itselleen mieluisaksi räätälöity paketti, harjoittelu tekee mestarin. Haasteista uuden muutoksen kynnyksellä selviää parhaiten, kun ei jää liiaksi potemaan epäonnistumisia vaan sitkeästi harjoittelee uusia asioita. Harjoittelun kautta uudetkin asiat vähitellen onnistuvat paremmin ja alkavat tuntumaan enemmän omalta. Harjoittelu myös lisää onnistumisen kokemuksia ja luo uusia työkaluja hyvinvoinnin tueksi.
Viimeisessä vaiheessa on jo saatu positiivisia kokemuksia ja opittu uusia tapoja. Muutokset ovat integroituneet osaksi elämää ja ne sujuvat. Muutoksen myötä on saavutettu positiivinen kierre, joka ruokkii jatkamaan muutoksen tiellä. Hyvin menee, mutta menköön.
Lähde
Laitinen J. & Hannonen H. 2019. Parempi työkyky palautumalla – webinaari 12.2.2019. Työterveyslaitos. https://www.dreambroker.com/channel/n1g7nz3d/p8ef19b8?utm_campaign=Virtaa%20palautumisesta&utm_source=hs_email&utm_medium=email&utm_content=70026474&_hsenc=p2ANqtz-_HjIXVtgdAT8XDfK7vyipc3AbahhecAQz9lQhYn-3WJ7pvqIIk_R7wNy5alzlPmqKYPpXza68vJ4bC_8RISJCFbRDtqg&_hsmi=70026474 Katsottu 20.4.2019.
Kirjoittajat Miiro Sivonen ja Jarkko Sorsa ovat sosiaalialan opiskelijoita Karelia-ammattikorkeakoulussa. Kirjoitus liittyy opintojaksoon Kuntouttava toiminta nyt ja tulevaisuudessa.
